Elämää Helsingborgissa

Kohta on kuukausi mennyt uudessa maassa. Koirat on sopeutunut oikein hyvin alkuihmetyksien jälkeen. Huomaa myös, et koirat on maalla elänyt PITKÄÄN, ku täällä kaupunkielämässä jopa remmissä nätisti kulkeminen on haaste. Tultiin siis laivallla yli koirien kanssa ja ajettiin alas tänne. Tukholmasta sellainen vähän yli 600km. Tyttöjen suhtautuminen muuttoon oli hyvin erilainen, toinen masenteli ja toinen oli innoissaan uusista ympyröistä 🙂

Asutaan kerrostalossa, noin 80 neliötä, eli koirillekin on oma huone. Kaupunki on pieni suuri kaupunki 122 062 asukasta. Meiltä eli melkein ”keskustasta” kävelee 10 minuuttia metsä aluellee, joka on SAIRAAN iso! Isoja lehtipuita ja puroja. Ihmisillä on koirat täällä paljon irti, joten ei tartte itsekään pelkää, et joku kohta kiljuu takaa ”laita se rakki kii”, niinkuin rakkaassa kotimaassa! Noh, koirat on aivan innoissaan tietenki näistä maastoista. Meiltä kävelee 15-20 minuuttia rannalle, josta näkee toiselle puolelle Tanskaan 😉

Aloitetaan agility tossa vieressä sijaitesevassa seurassa Råådalens brukhundsklubb, kuulema paras täällä 🙂 Kävin kattoo jo paikan, ihan ok! Suuret ulkoilumaastot ja sitte aidattu alue, jossa voi harrastaa agia, tokoa jne… Otin eilen tyttöjen kanssa tokoa, jipii (oon niin huono yksin sitä harrastaan). Cami oli jotenki super taitava, otettiin: perusasentoa, seuraamista (nyt kääntyy hyvin mukana), paikalle seisomista ja makaamista, luoksetuloa. Hyvä Cami! Messin kanssa oon aika alkutekijöissä, sen myötä ehkä ikävä Suomeen ja jonkun opetukseen, INNOKKAITA RUOTSIIN TULIJOITA??!!! 😀 Otetiin Memen kanssa: perusasentoa ja seuraamista. Messi on kyl kiva koira harrastaa, se on todella innokas, mutta ehkä hieman hitaampi oppimaan, ku mitä Cami esim oli. Tosin Memen kanssa pystyy enemmän tekemään koko ajan hyvä vire päällä. Ajattelinki, et Messin kanssa voitais siihen Råådalenin toko-ryhmään mennä.

Eipäs täällä mitään sen erikoisempaa, täytyy taas pian päivitellä. Loppuun kuvia aamulenkiltä! 🙂